Viime viikolla tosiaan alkoi laihdutus, osa 247. Olen kuulunut itsekin aikoinaan epäilijäpuolueeseen, mitä tulee karppaamiseen ja sen useisiin eri tyyleihin, mutta kun olen nyt katsellut kaverin on/off-karppailua vuoden ja mehustellut tätä asiaa, päätin repäistä ja aloittaa itsekin. En aio ottaa asiasta mitään stressiä, todellakaan, mutta sen verran vakuuttunut olen, että kiskaisin tänään kaikki hiilaripitoiset ruokani kaapeista yhteen kassiin ja ojensin tylysti pikkusiskolleni, jättäen kaappeihin oikeastaan vain ne asiat, mitä tulen tulevalla dieetilläni tarvitsemaan, joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Totesin itselleni, että voidakseni myös itse seurata tätä sähläämistäni, aloitan samalla blogin, koska olen jo pidemmän aikaa kokenut, että haluan vuodattaa kaikkia tuntoja tässä pikkuhiljattaisessa elämänmuutoksessa jonnekin. Laihdutus ei suinkaan ole ainoa pidemmän tähden muutos, mitä aion kokeilla/toteuttaa.

Alku on ollut kieltämättä hieman vaikeaa, joka paikassa on hiilareita ja kyllähän tämä on ollut tiedossa jo pitkään, että helppoa tämä tule olemaan. Joka paikassa toitotetaan, että pitäisi lukea ja opiskella paljon asioita, ennen kuin aloittaa, mutta itse lähdin liikenteeseen siitä, että perustiedot hanskaan ja sitten menoksi, loppu tulee ajan myötä. Jos rupean opiskelemaan ja opiskelemaan, että mitä saa syödä, miten pitäisi syödä, mitä kaikkea varoa ja mitä oppia, mä opiskelen asiaa aika varmasti vielä ensi vuonnakin.

Viides päivä menossa, mutta tuntuu, ettei keho tunnu menevän kunnon ketoosiin millään. Olen pitänyt tarkkaa kirjaa syömisistä ja juomisista ja laskenut hiilareiden lisäksi myös rasvan ja proteiinin. Seuraavassa pieni yhteenveto näistä ensimmäisestä viidestä päivästä.

päivä 1

Työpäivällä on hyvä aloittaa. Tässä vaiheessa on mainittava, että allekirjoittanut työskentelee osa-aikaisesti ravintola-alalla, missä tulee yleensä syötyä aika paljon mitä sattuu. Meillä on listoilla eräs karppaajaystävällinen annos, jossa on ainoastaan 5 g noita hiilareita koko annoksessa, söin aamulla muistaakseni pari kananmunaa ennen töihin lähtöä. Pääsin illalla kotiin ja olin kuolla nälkään, siis minulla oli aivan kauhea nälkä. Kävin ABC:n S-marketin kautta ja tein itselleni halloumia ja vihanneksia illalliseksi, nälkä hellitti - hetkeksi. Kävin illalla vaa'alla, ja sehän näytti 94,5 kg, mikä on siis luokiteltavissa aloituspainoksi. Vyötärölle tuli mittaa 113 cm.

päivä 2

Heräsin yöllä siihen, että mulla oli aivan jäätävä nälkä. Mitään ei kuitenkaan kaapissa ollut sellaista, että olisin vain voinut helposti napsia sieltä. Olin kuitenkin illalla kaukaa viisaana tehnyt itselleni kanasalaatin junamatkaa varten. Unta takana kuusi tuntia kun yritin totuttautua ajatukseen rautatieasemalle lähdöstä. Jo ennen junaan pääsyäni olin todella nälkäinen, aamupala jäi kananmunaan ja pariin nakkiin, olen aina ollut muutenkin todella huono syömään mitään aamupaloja. Junamatkaa edessä kolmisen tuntia vaihdon kanssa, kanasalaatin söin ja edellispäivästä viisastuneena ja yöllä googlen kanssa aikaa vietettyäni olin pistänyt tuon väsymyksen ja nälän aloittamisen piikkiin, lisäksi asiaan vaikutti todennäköisesti myös se, että olin syönyt aivan liian vähän kaloreita. Kaverini oli myöskin painottanut rasvan tärkeyttä ruokavaliolle ja tällaiselle, rasvaa aika hyvin välttelevälle ihmiselle sen suurkuluttamisen aloittaminen tuntui hankalalta, mutta sinnikkäästi junassa pursotin salaattini päälle majoneesia. Ajatus oksetti jo etukäteen, siis salaattia majoneesilla. Yh. Jouduin vielä odottelemaan, että samaan kahden hengen työskentelyhyttiin pamahtanut nainen jäisi pois, onneksi hän ei viihtynyt seurassani kuin seuraavalle asemalle saakka. Tunsin äärimmäistä noloutta pursottaa pussikaupalla Hesburgerin paprikamajoneeseja salaattini päälle hänen edessään, joten kurniva vatsani sai odottaa sinne seuraavalle asemalle asti. Syötyäni satsillisen kaloreita, oksetus tuli takaisin. Hoin itselleni, että moiset kalorimäärät ja tuo määrä rasvaa olisivat syypäänä yhdistettynä matkapahoinvointiini, mihin olin kuitenkin ottanut Postafenia tunti ennen junaan astumista (Postafen on reseptivapaa matkapahoinvointilääke). Kun pääsin kotihuudeille viimein (olin viettämässä tuon harvinaisen vapaan viikonloppuni kotikaupungissa äitienpäivän kunniaksi) kurvasin suoraan kaupan kautta ja ostin omat ruokani. Perillä ilmoitin suoraan perheelleni, mikä on homman nimi ja tätä ja tätä ja tuota en valitettavasti voi syödä. Diabeetikko-äitini ymmärsi yskäni hyvin ja nyt osasin aivan uudella tapaa arvostaa kaapin sisältöjä, erityisjauhoja ja sokerittomia (as in hiilarittomia) tuotteita. Illalla kuitenkin tein sen pienen virheen, että saunasiiderin sijasta join vain kirkasta fanta zeron kanssa, vaikka kaikkialla on suurin piirtein kielletty alkoholi ensimmäisen kahden viikon aikana. No, join kuitenkin kirkasta ehkä desin verran, joten en alkanut piiskata itseäni asiasta. Illalla vaaka näytti 94,1 kg, sillä varauksella tosin, että kyseessä oli äitini vaaka, joka "Näyttää kilon todellisuutta enemmän" ja vyötärönympärys edelleen tuo 113 cm.

päivä 3

Söin Skyriä aamupalaksi, oli se vaan niin julmetun hyvää. Ostin myös tummaa suklaata, jota vedin palasen. Aamupalan syöminen vieraassa paikassa oli todella vaikeaa, kuten syöminen yleensäkin. Ilman keittiövaakaa oli todella vaikeaa arvioida erinäisten ruokatarvikkeiden painoa, mutta luulen, että selvisin kuitenkin alle 20 grammalla. Lauantaina myönnän sen olleen kyllä ihan siinä ja siinä. Kotimatkalle sitten pepsimaxin kera, tosin päätin, etten juo sitä kovinkaan paljoa, koska jostain luin limsan hidastavan aineenvaihduntaa, no onhan siinä järkeä. Illalla mittailin taas ja vaaka näytti 93,5 kg ja vyötärö 114 cm (?). Tunsin koko päivän oloni kummallisen turvonneeksi tosin, joten luulen, että näin asia on ollut ja mietin, olenko saanut mistään riittävästi kuitua, koska vatsanikin oli todella sekaisin. Minua myös huimasi aivan koko helvetin päivän, jotenkin päässä pyöri ja oli koko ajan melko 'epätodellisen outo' olo. Onneksi ei tarvinnut olla töissä.

päivä 4

Aloitin tarkan ruokapäiväkirjan pitämisen, koska ketostixit eivät vieläkään näyttäneet haluttua tulosta. Välillä on ollut ilmassa 'vähän kuin ketoosin oireita', mutta sitten ei ole ja ketostixien mukaan ketoaineiden määrä virtsassa on koko ajan joko hieman tai vähän. Punaisimmillaan se oli tänään aamulla, kun tulos oli 'kohtalainen'. Ei siinä sitten, syömiset jatkuvat, samoin kuin työt. Söin töissä taas tutun vähähiilarisen vaihtoehtoni ja työpäivän jälkeen istuin koneella juomassa kahvia soijamaidolla, jota ostin kahvimaidon korvikkeeksi, on siinä niin ihanan vähän noita hiilareita (0,2 g/100g). Totesin, että koska töissä sorruin lorauttamaan kahviini kermaa, minun on pakko alkaa kuljettaa tuota ihanuutta mukana pullossa silläkin uhalla, että saatan saada kavereiltani ilmeitä, kun lorautan kahvilassa kahviin 'omat maitoni'. Illalla tein siskon kanssa kesäkurpitsa-pekonipastaa, lotrasin huolella voita annokseeni, koska pelkäsin, että rasvansaantini jää liian vähäiseksi ja väsymys kolkuttelee taas ovella. Illalla vaaka ja mittanauha hämmensivät jälleen; 93,7 kg ja 113cm. Eli paino oli noussut, mutta tuo mysteerisentti vyötäröltä hävinnyt, vaikka olo oli yhä melko turvonnut.

päivä 5

Tänään on ollut itse asiassa aika normaali päivä. Ketoosia ei kyllä ole näkynyt vieläkään, vaikka olen pitänyt aika tarkkaa kirjaa niistä. Tänään sitten päätin, että nyt tähtään 15 grammaan, niin jää ihan takuulla sen 20 gramman alle, mutta no, sen näkee sitten huomenna ihan aikaisintaan tuottaako mitään tulosta. Paino on laskenut muutamia satoja grammoja päivittäin, mutten aio juhlia asiaa (tai oikeastaan uskoa sitä), ennen kuin vaaka näyttää jotain kasilla alkavaa, koska olen jojoillut viimeiset kolme vuotta välillä 91-96 kg. Se, ettei ketostixit vieläkään näytä haluamaani tulosta vituttaa ehkä kaikista eniten. Tänään ainoa ärsyttävä 'oirehdinta' on ollut ihan infernaalinen jano. Vettä on mennyt todella paljon, ihan koko ajan. Olen juonut varmaan 3 litraa vettä tänään. Suolatasapainosta olen huolehtinut napsimalla suolapähkinöitä ahkerasti iltaisin. Kävin äsken vaa'alla; 93,3 kg ja vyötärö näytti taas 114 cm. Eli laskusuunnassa paino taas. No, ainakaan se ei nouse. Jos tämä edistys jatkuu vielä parin viikon päästä, niin ok, aletaan uskomaan tähän.

Tulipas sitä tekstiä nyt sitten aivan huolella. Toivottavasti myöhemmin tämäkin vuodatus monipuolistuu myös muihin aiheisiin.